Uudenkartanon historiaa

KYLÄTOIMINTA

Kylätoiminta, kuten teatterin tekokin, juontavat Uudessakartanossa juurensa aina 1980-luvun alkupuolelle. Toiminta on jatkunut noista ajoista taukoamatta, ja matkan varrella Himolan koskelta ollaan siirrytty tien toiselle puolen, entisen kansakoulun tontille. Tämä nykyinen Lystmetän alue toimi jo aikoinaan historiassa herrasväen ulkoilupuistikkona, ja nykyäänkin alue on erinomainen paikka vapaa-ajan viettoon ja virkistyskäyttöön! Eikä ainoastaan herrasväelle, vaan ihan kaikille kyläläisille, kuntalaisille ja vieraille kauempaakin!

   
 

SAHLBERGIEN SUKUKALMISTO

Entisen kartanon päärakennuksen, nykyisen vanhainkodin lähituntumassa sijaitsee Sahlebergien yksityinen kalmisto. Hautapaikka on pengerretty jyrkästi itään viettävään rinteeseen paikalle, joka aikoinaan on kuulunut kartanon puutarhaan. Sahlbergin suku myi kartanon ja sen maat vuonna 1890 taloustirehtööri F. F. Björnille. Alueen kartanovaihe päättyi vuonna 1910, jolloin sen maista yli 5000 hehtaaria jaettiin asutustiloiksi.

Kalmistoon on haudattu kuusi vainajaa vuosien 1856 ja 1929 välillä. Tosin viimeisen hautauksen ja sitä edeltävän hautauksen välillä oli kulunut 48 vuotta. Viimeisen sijansa paikalta ovat saaneet tohtori Reinhold Ferdinand Sahlberg, hänen vaimonsa Sofia sekä kolme heidän lastaan, joista kalmis-toon ensimmäisenä haudattu Alice oli ollut kuollessaan vain nelivuotias. Lisäksi paikalle on haudattu Sahlbergien miniä Fanny Gustaava os. Cajanus.

F. R. Sahlberg oli 1800-luvulla tunnettu luonnontieteilijä, joka kartanon perustaneen isänsä esimerkkiä noudattaen toimi Helsingin yliopistossa professorina vuosina 1847–48. Kartanoa hän alkoi pitää isänsä kuoltua vuonna 1860.

Pöytyän kunta on ennallistanut kalmiston Museoviraston muinaisjäännösten hoitoavustuksella. Kunta, alueen omistava Kaidanojan kartano ja kyläyhdistys ovat sopineet, että kyläyhdistys huolehtii alueen kunnossapidosta.